Yksilöpsykoterapia

Kognitiivis-analyyttinen terapia (KAT) on integratiivinen terapiamuoto, jossa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä ja harjoituksia. Olennaisinta on kuitenkin keskustelu ja oman elämän ja mielenliikkeiden tarkastelu.

KAT:ssa keskitytään ymmärtämään ihmissuhteiden vastavuoroisia rooliasetelmia ja miten ne ovat syntyneet. Siinä tarkastellaan, useimmiten elämänvarrella muotoutunutta, pulmallista toimintatapaa, joka tuottaa erilaisia psyykkisiä oireita ja hankaluuksia ihmissuhteissa. Toimintatapaa muuttamalla oireet vähenevät ja ihmissuhteet muuttuvat tyydyttävämmiksi.

Keskeistä on myös oppia tunnistamaan tunteita sekä säätelemään ja sietämään hankaliltakin tuntuvia tunnetiloja. Usein mietitään myös erilaisia stressinsäätelykeinoja, ajatusmalleja, arvoja ja uskomuksia. DKT-terapian käsitteitä lainatakseni terapiassa etsitään ns. viisasta mieltä, joka tarkoittaa tunteiden ja ajatusten tasapainoista huomioonottamista elämän arjessa ja isommissakin ratkaisuissa.

Jos ihmisellä on paljon traumaattisia kokemuksia, mielentilat vaihtelevat usein nopeasti ja psyykkinen kokemus saattaa sisältää ns. dissosiaatiota. Tällöin erilaisissa nk. minätiloissa myös ihmisen toimintatavat voivat olla keskenään erilaisia ja hyvin ristiriitaisiakin. Näiden ymmärtäminen ja tutkiminen on siinä tapauksessa tärkeää. Yleensä traumaperäisten oireiden hoidossa tarvitaan myös erilaisia vakauttavia harjoituksia, kuten mindfulness-tyyppisiä hengitysharjoituksia.

Tärkeä asia terapiassa on etenkin terapeutin ja terapiassa kävijän välille syntyvä luottamuksellinen vuorovaikutus ja yhteistyösuhde. Kun tämä tuntuu tarpeeksi turvalliselta, on terapiassa mahdollista käydä läpi hyvinkin vaikeita kokemuksia.

Tästä syystä terapeutin valinnassa myös "kemialla" on merkitystä. Kun tuntuu siltä, että tuon kanssa minä voin puhua, on todennäköisesti tavannut itselleen sopivan terapeutin.

Psykoterapiassa ollaan monella tavalla uuden edessä, muutoksen ja psyykkisen kasvun tiellä.

Parit ja ryhmät

KAT-terapiaa voidaan tehdä myös pariskuntien kanssa.

Tällöin tutkitaan pariskunnan keskinäistä vuorovaikutusta: toistuvia toimintatapoja ja rooliasetelmia heidän välillään. Yleensä tässäkin on tarpeen ymmärtää molempien taustahistoriaa ja minkälaisia vuorovaikutusmalleja kumpikin on jo lapsuudestaan lähtien omaksunut - ja miten ne nyt heijastuvat parisuhteeseen.

Pariterapiassa etsitään nk. luovaa paria ja parimielentilaa, jolloin kumppanit voivat parhaiten löytää rakentavia tapoja toimia yhteisen elämän eteen.

RYHMÄPSYKOTERAPIASSA tutkaillaan yleensä noin 4-8 hengen ryhmissä samanlaisia asioita kuin yksilöpsykoterapiassakin. Ryhmäanalyysissä keskeisenä menetelmänä on ryhmässä vapaasti virtaava keskustelu.

Ryhmässä on tilaisuus peilata omia tunteita ja kokemuksia muiden kokemuksiin, ja oppia sitä kautta paljon itsestä. Asioiden jakaminen vertaisten kanssa on usein myös hyvin helpottavaa. Esimerkiksi häpeän tunteet lientyvät ryhmissä monesti tehokkaasti. 

Ryhmien erityispiirteenä on mahdollisuus saada enemmän näkökulmia kuin yksilöterapiassa. Ryhmässä voi myös itse antaa palautetta toisille ja mm. jakaa omia selviytymiskeinojaan muille.

Vaikka ryhmäterapeutti ohjaa ryhmää ja luo sille turvalliset puitteet, on terapeutin rooli silti vähemmän keskeinen kuin yksilöpsykoterapiassa. Ryhmäterapia koetaankin usein tasavertaisempana hoitomuotona kuin yksilöterapia.